Hyödyt lapsen omaehtoisesta harrastamisesta on mittaamattomat. Eniten mieluinen harrastus hyödyttää itse harrastajaa. Harrastuksen parista saa onnistumisen kokemuksia – itsetunto vahvistuu sekä ystävystyy samanhenkisten ihmisten kanssa – sosiaaliset taidot vahvistuvat.
Myös yhteiskunnallisesti voidaan löytää euroina monia summia yhteiskunnan menoeriä, jotka ovat seuraus yksilön passiivisuudesta, syrjäytymisestä jne. Jätän tämän luettelon tarkoituksella lyhyeksi – vaikka aiheita kyllä riittää. Usein – lähes aina – aikuiset niin kotona kuin koulussa havaitsevat lapsen, jonka sosiaalinen ympäristö ei ole rakentunut kehitystason mukaan. Harrastustakuu on yksi hyvä keino luoda jokaiselle kehityksen vaatimaa kasvuympäristöä.
Minä haluan painottaa tässä alaluokkaikäisten harrastamista. Mitä aikaisemmin lapsi aloittaa oman harrastuksensa, sen välittömättömämpää hänen suhtautumisensa uuteen aiheeseen on. Aito lapsen innostus kariutuu nopeasti muutaman vuoden aikana ja harrastamiseen sekä sen aloittamiseen nousee monia esteitä. Kohdistaisin harrastustakuun 6-10-vuotiaisiin. Olettaisin, että tämä takuu on tehokkaampi kuin nuorisotakuu, jolla taataan peruskoulun jälkeinen työ- tai opintopaikka. Molempia tarvitaan.
Korostan vielä omaehtoisuutta. Tämä tarkoittaa, että harrastuksen valitsee lapsi itse – ei vanhempi, opettaja tai kaverit. Monesta lapsesta ei aluksi ole valitsemaan itselleen harrastusta, joten heitä tässä pitää tukea. Mutta liian usein harrastus on ”verenperintönä” vanhemmilta saatu, jolloin lapsi vääjäämättä kohtaa jossakin vaiheessa pohdintaa harrastamisestaan ja mahdollisesti vastustus vanhempia kohtaan on kovempaa kuin itsevalitseman harrastuksen osalta olisi.
Matti
Linkistä lisätietoja
http://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/harrastustakuusta-totta-tyoryhmalta-keinot-mahdollistaa-jokaiselle-lapselle-ja-nuorelle-harrastus