Palvelujen tehostamiseksi julkisen ja kolmannen sektorin on tehtävä yhteistyötä. Tätä lausetta on toisteltu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Mutta toimiiko tämä käytännössä?
Sotkamossa on hienoa työtä tekeviä järjestöjä ja yhteisöjä. Vapaaehtoistyötä tehdään urheiluseuroissa, kyläyhdistyksissä, nuorisojärjestöissä ja eläkeläisten yhteisöissä. Kaiken tekemisen takana ei aina edes ole organisoitua yhdistystä, vaan on kyse ihmisistä, jotka haluavat tehdä asioita yhdessä yhteiseksi hyväksi.
Näissä ihmisissä piilee se voimavara, mitä nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan hyvinvoinnin tuottamiseksi. Sotkamossa pitää nyt reilusti iskeä viisaat päät yhteen ja miettiä, miten kokonaisuus rakennetaan, jottei tätä vapaaehtoistyön henkeä saada tukahdutettua.
Yhteistyö ei voi lähteä liikkeelle vain toisen osapuolen asettamien ehtojen rajoissa. Se ei esimerkiksi onnistu, jos julkinen sektori lukittautuu toimimaan virka-ajan puitteissa. Se ei myöskään onnistu, jos julkinen sektori ei uskalla tehdä yhteistyötä pelätessään kolmannen sektorin vievän työt ja rahat. Toimintoja pitää pystyä puntaroimaan ennakkoluulottomasti ja kunnan jakamien avustusten jakoperusteita pitää tarkastella uudelleen palvelukokonaisuuden huomioon ottaen.
Yhteistyö ei onnistu, jos julkinen sektori katselee tilannetta asiantuntijoiden ja ammattilaisten norsunluutornista tai jos kolmas sektori mieltää kunnan vain potentiaaliseksi rahahanaksi. Yhteistyökumppaneiden ajatuksia pitää arvostaa ja ideoita jalostaa ennakkoluulottomasti.
Innokkuus vapaaehtoistyöhön on yhteiskunnallisesti laskenut vuosien varrella. Sitkeästi uskon kuitenkin sotkamolaiseen siinä, että hän on valmis tekemään työtä yhteisen asian eteen, kun toiminta ja mahdollisuudet organisoidaan oikein. Esimerkiksi Leivolan koulun vanhempien viime syksyn aikana tehdyt 637,5 vapaaehtoista tuntia oppilaiden liikuntakerhojen ohjaustehtävissä ovat konkreettinen osoitus siitä, miten homman voi saada toimimaan. Tällä tuntimäärällä on säästetty selkeitä euroja kansanterveyden kuluista toiminnan liikuttaessa 70 lasta 23 ohjaajan voimin.
Hyvinvoinnista huolehtiminen on meidän kaikkien tehtävä. Mikään ei ole mahdotonta, kun ennakkoluulottomuus ja tekemisen meininki kohtaavat!
Hanki- ja hiihtokelejä ensi viikolle toivoen Piia