Kuluneen viikon lausuntoja lukiessa minua on alkanut ärsyttämään tämä työmarkkinapuolien “uusin” keskustelu. Ja tuskin olen ainoa! Vanha kaava toistuu totutusti – maassamme tunnettu teatteriryhmä esittää uusintaa vuosikymmenten takaa. Minua suoraan sanottuna kyllästyttää!
Ensimmäisessä näytöksessä herrojen herra hoitaa omaa tehtäväänsä ja hieroo nappaskenkäisten (yli kulutuksensa tienaavien) ja käsiään hierovien suuromistajien mielensopukoita: “Palkkoja pitää laskea!” Hän jättää kertomatta monia asioita, joihin tämä vaatimus perustuu. Minun ymmärtääkseni hän on vielä oikeassa. Suomi on tällä menolla junan viimeinen vaunu, johon kasvu saapuu ehkä seuraavan taantuman jälkeen – jos silloinkaan.
Toisessa näytöksessä duunarien herrat, jotka osittain ovat myös herrojen herroja ottavat jälleen tutut fraasit käyttöön: “Edeltävä “syyte” on suurin herjaus ihmiskuntaa kohtaan sitten jatkosodan.” Hyökkäys on paras puolustus, kun herrat puolustaa duunarin asemaa. Kuten joku tämän leirin herroista puhui matsista, joka pitäisi ottaa – eli heilauttaa lakkokorttia. “Eihän kukaan voi pärjätä 1800€ -15% -palkalla. Ja jälleen voi todeta, että oikeassahan hän on. Se summa on nyky-yhteiskunnassamme työssä käyvälle kulukorvaus – ei palkka. 1800€ ei ole edes pienin kk-palkka, jolla tänäkin päivänä jotkut ovat töissä käyneet ja huolehtineet yhteiskuntamme perusinfrasta.
Minä olen kyllästynyt tähän vääntämiseen! Nämä keskustelut on nähty! Luulisi, että noilla työmarkkinajohtajien palkoilla oltaisiin tietoisia, mitä näillä palkoilla tässä yhteiskunnassa saa! Suurimmalle osalle riittäisi, kun saisi asunnon maksettua, lapsille jotkut harrastusmahdollisuudet, uudet housut kerran vuodessa itselle ja leipää sekä vihanneksia kaupasta. Mutta minimitulolla se on mahdotonta. Mielellään tietenkin tavallisella työllä saisi palkan, jotta eläkepäivilleen voisi ostaa pienen ferrarin, niin olisi vielä jotain mitä kaljun lisäksi kiillottaa.
Palkkoja laskemalla samaan aikaan niiden toimien kanssa, jotta alennetulla palkalla ostokyky tässä maassa säilyy pitäisi olla myös työntekijäpuolen mietittävänä vaihtoehtona – lakkokortin sijaan. Yrittäkää saada tulosta! Siitä teille työmarkkinajohtajat maksetaan! Viime vuosien näytöillä minä erottaisin teidät kaikki!
Tottakai 10-15% arvon pudotus kertarykäisyllä kirpaisee omistavia tahoja – lainarahalla tai ilman omistavia. Mutta ainakaan se ei olisi pois vähävaraisilta/varattomilta. Heidän kohtalo on eniten meidän käsissä, joilla edes se työpaikka on.
Ja jotta nöyryys säilyy, niin peiliin saa jokainen katsoa myös – tarvitaanko me oikeasti kaikki se mitä me hyvinvoinnin nimissä kulutamme ja palkassa vaadimme. Näillä mietteillä kaikille ahkeraa viikkoa 11 kotona, koulussa ja työpaikoilla!
- Matti